Dosentti Antti Savinainen on julkaissut kirjani esittelyn Ruusu-Risti-lehden numerossa 1/26. Kuten esittelyn lopusta käy ilmi, sain tilaisuuden kommentoida hänen tekstiään ennen julkaisua. Tosin jos tarkkoja ollaan, kommentoin esittelyn helmikuussa julkaistua englanninkielistä versiota. Tämä yhtä kaikki selittää sitä, ettei minulla ole paljonkaan huomautettavaa.
Kuten Savinaisellekin kommentoin, se, kannattiko Origenes jälleensyntymisoppia, on tutkimuksessa kiistanalainen kysymys. Sen perusteella, että Bart Ehrman on ottanut asiaan kantaa, ei voida vielä sanoa näin olleen. Moni tutkija on eri mieltä, eikä tilanteen selvittävää perinpohjaista tutkimusta ole ilmestynyt. Esimerkiksi Panayiotis Tzamalikoksen 2022 ilmestynyt Guilty of Genius: Origen and the Theory of Transmigration kiistää jyrkästi, että Origenes olisi uskonut reinkarnaatioon missään muodossa tai että hänen teoksissaan olisi ainuttakaan vihjettä tähän suuntaan. Mutta (mm.) koska Tzamalikos ei osoita mitään tietoisuutta Filonin tai Clemensin hyväksynnästä opille (vaan esittää jälkimmäisen osalta vain tuiki asiantuntemattomia kommentteja), hän ei ole siinä asemassa, että voisi arvioida mahdollisten Filon- tai Clemens-vaikutteisten vihjeiden olemassaoloa. Tzamalikoksen kirjasta sanottakoon lisäksi, että siinä olevat täysin epäasialliset, henkilöön käyvät hyökkäykset toisia tutkijoita kohtaan ovat suureksi häpeäksi niin hänelle itselleen kuin kustantajallekin.
Pieni täsmennys Josefusta Savinaisen koskevaan kohtaan. Hän sanoo aivan oikein, että minä en ”väitä, että jälleensyntymisusko olisi ollut yleinen Palestiinan juutalaisten keskuudessa”. Mutta kohdasta ei aivan käy ilmi Josefus-artikkelini esittämä asetelma: Josefus antaa aivan selvästi ymmärtää, että mm. fariseukset uskoivat jälleensyntymiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tämä oli todellisuudessa tilanne kentällä. Josefuksen retorinen tilanne Roomassa oli monimutkainen. Hän oli riippuavainen kansansa kukistaneiden roomalaisten suosiosta, mutta toisaalta hän tiesi myös juutalaisten lukevan kirjoituksiaan. Miten ja missä tarkoituksessa hän mahdollisesti muunteli totuutta, ja miten todellinen tilanne voitaisiin verifioida, ei ole selvää. En ole näitä asioita myöskään yrittänyt selvittää, vaan olen keskittynyt siihen, mitä hän kirjoittaa. Ja se sopii jälleensyntymisen kuvauksiksi paljon paremmin kuin ruumiin ylösnousemuksen. Korostettakoon vielä seikkaa, joka ei Savinaisen tekstistä nouse kovin selvästi esiin: Filon on huomattavasti Josefusta tärkeämpi ja selvempi jälleensyntymisopin varhainen juutalainen kannattaja.
Erityisellä ilolla panin merkille, että Savinaisen esittelyssä lukijalla ei ole vaikeuksia erottaa hänen omia pohdintojaan kirjaa koskevista lausumista.