Tietooni tuli, että kirjani on valittu kymmenen ehdokkaan joukkoon ”Vuoden rajatietokirja 2025” -kisassa, jonka toimeenpanee Ultra-lehti. Minulla ei tokikaan ole mitään kirjan näkyvyyttä vastaan. Toivon vain, että kirkkaana pysyisi, että tutkimukseni ovat aatehistoriallista ja akateemista laatua enkä siten esimerkiksi esitä mitään näkemyksiä esim. siitä, onko jälleensyntymistä faktisesti olemassa.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan rajatieto on substantiivi, jota käytetään ”paranormaaleja asioita koskevista teorioista”. Paranormaali taas on ”luonnontieteellistä selitystä vailla olevista oudoista ilmiöistä” käytettävä adjektiivi, jonka merkitys on ”normaalin t. luonnollisen rajat ylittävä, yliluonnollinen”. Aika löysää. Eivätkö vaikkapa kristillisen dogman mukainen (ruumiin) ylösnousemus ja esim. sielu ole silloin paranormaaleja asioita? Toisaalta ei voida sanoa, että niille ei ole luonnontieteellistä selitystä, kun kyseessä eivät ole asiat, jotka sinänsä olisivat kiistattomia siten, että ainoastaan selitys puuttuisi.
Niinpä jos ”rajatietokirja” on kirja, jossa esitetään teori(oit)a luonnontieteellistä selitystä vailla olevasta oudosta ilmiöstä, kirjani ei ole rajatietokirja: en esitä mitään teoriaa itse jälleensyntymisestä väitettynä ilmiönä. Jälleensyntymiseen liittyen esitän, että siihen uskominen oli saanut (juutalaisuuden ja) kristinuskon piirissä selvästi tukevamman jalansijan varhaisilla vuosisadoilla jKr. kuin tutkimuksen piirissä on tähän asti tunnustettu.
Mutta tämäkään ei ole niinkään teoria vaan aatehistoriallinen tutkimustulos. Käsitettä teoria voisi käyttää lähinnä tutkimuksissani käyttämistäni hypoteeseistä, jotka olen pyrkinyt todistamaan joko oikeiksi tai vääriksi. Esimerkiksi Clemensin kohdalla hypoteesini, että hän hyväksyi jälleensyntymisopin, osoittautui oikeaksi, kun taas hypoteesini, että hän oli omaksunut opin nimenomaan Filonin edustamassa muodossa, osoittautui vääräksi. Hypoteesit eivät ole mitään veikkauksia tai etukäteisarveluita tai oikeastaan edes Kielitoimiston sanakirjan väittämiä ”oletuksia” tai ”otaksumia”, vaan etukäteen mahdollisina pidettyjä asiaintiloja, joiden paikkansapitävyyden tutkija selvittää. Niiden tehtävä on strukturoida tutkimusta, antaa sille purtavaksi selvästi määriteltyjä väitteitä.
Olisin varmaan kirjoittanut tämäntapaisen postauksen myös, jos kirjani olisi päässyt Vuoden kristillinen kirja ‑ehdokkaiden joukkoon ja pohtinut, onko se kristillinen. Sama sanakirja antaa adjektiivin yhdeksi määritelmäksi ”kristinuskon piiriin kuuluva, kristinuskon oppien mukainen”. Alkuosan kriteeri toki täyttyy, kun käsittelen Clemensiä. Mm. hänen myötään jälleensyntymisoppi kuuluu hyvin selvästi kristinuskon piiriin, vaikka Kuopion piispa Jari Jolkkonen viime kesänä muuta väitti. Ja oppien mukaisuus -väitteen olisi Clemens allekirjoittanut, kun taas minä en siihen tutkijana sano juuta enkä jaata.