Ultra 8/2025 sisältää Tea Holmin kirjoittaman artikkelin ”’Sielu elää monta elämää’ ‒ Jälleensyntymisuskon varhainen historia” (s. 28‒32). Se käsittelee pääosin kirjaani Niin kauan kuin palaat maahan. Tosin samaan tapaan kuin Kristiyhteisö-lehden kirjoittaja, Holmkin siirtyy välillä omiin pohdintoihinsa ilman, että lukijalle valkenee hänen puhuvan asioista, joita kirjassa ei lainkaan käsitellä tai joista sanon jotain muuta kuin hän. Esimerkeiksi käyvät kirjoittajan lausumat Origeneen näkemyksistä tai profeetta Elian ja Johannes Kastajan välisestä suhteesta.
Kiitän kirjoittajaa myönteisestä kokonaisarviosta (”perusteellinen tietopaketti jälleensyntymisuskon varhaisesta historiasta”) ja suosituksesta lukea kirja! Eräät väärinkäsitykset ja sellaisia mahdollisesti aiheuttavat kohdat ansaitsevat kuitenkin lyhyet kommentit.
Päätelmäni, että Clemens Aleksandrialainen oli omaksunut jälleensyntymisopin, kirjoittaja sanoo perustuvan lähteiden lisäksi ”myös siihen, että Klemens oli kotoisin Ateenasta”. Olennaistahan tässä ei ole kotipaikka, vaan C:n alkuperäinen filosofinen perusorientaatio: platonismi. Siihen reinkarnaatio lähtökohtaisesti kuului, eikä C missään sano myöhemmin hylänneensä opin. (Kirjoitusasusta mainittakoon, että Clemens ‒ jota mm. Antiikin käsikirja käyttää ‒ on perusteltu: kyseessä on roomalainen nimi. C:n koko nimihän oli Titus Flavius Clemens.)
Kirjoittajan mukaan ”Klemensin aikana eivät kirkolliskokoukset olleet vielä auktoritatiivisessa asemassa.” Puhutaan siis ajasta vuoden 200 jKr. puolin ja toisin. Oikeammin sanottuna koko kirkon konsiileja ei tuolloin vielä pidetty. Kirjoittaja mainitsema keisari Konstantinuksen v. 325 koolle kutsuma Nikean kokous oli ensimmäisen tällainen ekumeeninen kirkolliskokous.
Filon Aleksandrialaista käsitellessään kirjoittaja sanoo jääneensä kirjan luettuaan ”pohtimaan sitä, ettei se, ettei jostakin puhuta tai ettei sitä systemaattisesti kielletä, vielä oikeuta tai puolla jotakin oppia.” Hän antaa sen kuvan, että tulokseni, että Filon oli omaksunut jälleensyntymisopin, perustuisi vain siihen, että hän ”ei sitä poissulkenut” ja että ”se istuu kokonaisuuteen”. Syntyy vaikutelma, ettei kirjoittaja ole huomannut kirjan 20-sivuista kappaletta 3.5 (”Neljä jälleensyntymisen mainitsevaa tekstiä”), joka käsittelee sitä suoraa todistusaineistoa, joka on tulokseni tärkein peruste. Samassa yhteydessä kirjoittaja viittaa Jeesukseen ja Uuteen testamenttiin, vaikka itse en niitä Filonin kohdalla käsittele. ‒ Aivan vastaavasti myös Clemensin kohdalla päätelmälläni opin hyväksynnästä on useita perusteita: Clemensin suorat lausumat opista, sen tuomitsematta jättäminen ja sen soveltuvuus hänen näkemyksiinsä ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta.
Kirjoittaja sanoo ”ymmär[täneensä], että Yli-Karjanmaa on julkaisemassa englanninkielistä artikkelia” ja pitävänsä sen aikanaan saamaa vastaanottoa kiintoisana. En tiedä, mihin tämä viittaa. Kuten artikkelin alussa oikein todetaan, olen julkaissut päähenkilöistäni vertaisarvioidut tieteelliset teokset; siis Filonista ja Clemensistä. Nämä ovat englanninkielisiä. Jälkimmäinen on juuri Helsingin yliopiston kirjaston taloudellisella tuella muutettu avoimeksi julkaisuksi, eli sen pdf on ilmaiseksi ladattavissa. Mitään artikkelia aiheesta ei ole työn alla.
Kirjoittajan maininta jälleensyntymisopin gallup-suosiosta Suomessa kaipaa korjausta: ”Jopa 15 % lukuja on saatu mitattua.” Todellisuudessa ev.-lut. kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen (s. 83) lukema on 24 %. Reinkarnaatioon uskovien osuudet vaihtelevat yli 70-vuotiaiden miesten 14 %:sta 18‒29- ja 50‒59-vuotiaiden naisten 31 %:iin. Muutkaan naisten ikäryhmät eivät jää kauas. Sukupuolten välinen selvä ero on mielenkiintoinen.
Eräs toistuva ongelma kirjoituksessa on erään tärkeän typografisen innovaation laiska käyttö: lainausmerkkien. Jos kirjoitus olisi yliopisto-opiskelijan essee, kirjoittaja saisi vakavaa palautetta plagioinnista. Siitähän on kyse, kun sanasta sanaan lainattua (tai vain aavistuksen muuteltua) tekstiä ei merkitä lainaukseksi.
Toinen palautteen aihe olisivat pitkät lainaukset ChatGPT:ltä. Sinänsä oikein ne on sellaisiksi merkitty; tekoäly siis on saanut sen kunnian, että sen sanomiset on pantu lainausmerkkeihin. Itsekin käytän keinojärkeä, mutta vain taustatyöhön ja ideointiin. Mihinkään mitä se väittää, ei voi luottaa, vaan kaikki on tarkistettava. Siksi artikkelissa harjoitettu pelkkä lainaaminen ilman kritiikkiä ja arviointia ei mielestäni ole hyvä tapa käyttää tekoälyä.