Ultra 8/2025 sisältää Tea Holmin kirjoittaman artikkelin ”’Sielu elää monta elämää’ ‒ Jälleensyntymisuskon varhainen historia” (s. 28‒32). Se käsittelee pääosin kirjaani Niin kauan kuin palaat maahan. Tosin samaan tapaan kuin Kristiyhteisö-lehden kirjoittaja, Holmkin siirtyy välillä omiin pohdintoihinsa ilman, että lukijalle valkenee hänen puhuvan asioista, joita kirjassa ei lainkaan käsitellä tai joista sanon jotain muuta kuin hän. Esimerkeiksi käyvät kirjoittajan lausumat Origeneen näkemyksistä tai profeetta Elian ja Johannes Kastajan välisestä suhteesta.
Kiitän kirjoittajaa myönteisestä kokonaisarviosta (”perusteellinen tietopaketti jälleensyntymisuskon varhaisesta historiasta”) ja suosituksesta lukea kirja! Eräät väärinkäsitykset ja sellaisia mahdollisesti aiheuttavat kohdat ansaitsevat kuitenkin lyhyet kommentit.
Päätelmäni, että Clemens Aleksandrialainen oli omaksunut jälleensyntymisopin, kirjoittaja sanoo perustuvan lähteiden lisäksi ”myös siihen, että Klemens oli kotoisin Ateenasta”. Olennaistahan tässä ei ole kotipaikka, vaan C:n alkuperäinen filosofinen perusorientaatio: platonismi. Siihen reinkarnaatio lähtökohtaisesti kuului, eikä C missään sano myöhemmin hylänneensä opin. (Kirjoitusasusta mainittakoon, että Clemens ‒ jota mm. Antiikin käsikirja käyttää ‒ on perusteltu: kyseessä on roomalainen nimi. C:n koko nimihän oli Titus Flavius Clemens.)
Kirjoittajan mukaan ”Klemensin aikana eivät kirkolliskokoukset olleet vielä auktoritatiivisessa asemassa.” Puhutaan siis ajasta vuoden 200 jKr. puolin ja toisin. Oikeammin sanottuna koko kirkon konsiileja ei tuolloin vielä pidetty. Kirjoittaja mainitsema keisari Konstantinuksen v. 325 koolle kutsuma Nikean kokous oli ensimmäisen tällainen ekumeeninen kirkolliskokous.
Filon Aleksandrialaista käsitellessään kirjoittaja sanoo jääneensä kirjan luettuaan ”pohtimaan sitä, ettei se, ettei jostakin puhuta tai ettei sitä systemaattisesti kielletä, vielä oikeuta tai puolla jotakin oppia.” Hän antaa sen kuvan, että tulokseni, että Filon oli omaksunut jälleensyntymisopin, perustuisi vain siihen, että hän ”ei sitä poissulkenut” ja että ”se istuu kokonaisuuteen”. Syntyy vaikutelma, ettei kirjoittaja ole huomannut kirjan 20-sivuista kappaletta 3.5 (”Neljä jälleensyntymisen mainitsevaa tekstiä”), joka käsittelee sitä suoraa todistusaineistoa, joka on tulokseni tärkein peruste. Samassa yhteydessä kirjoittaja viittaa Jeesukseen ja Uuteen testamenttiin, vaikka itse en niitä Filonin kohdalla käsittele. ‒ Aivan vastaavasti myös Clemensin kohdalla päätelmälläni opin hyväksynnästä on useita perusteita: Clemensin suorat lausumat opista, sen tuomitsematta jättäminen ja sen soveltuvuus hänen näkemyksiinsä ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta.
Kirjoittaja sanoo ”ymmär[täneensä], että Yli-Karjanmaa on julkaisemassa englanninkielistä artikkelia” ja pitävänsä sen aikanaan saamaa vastaanottoa kiintoisana. En tiedä, mihin tämä viittaa. Kuten artikkelin alussa oikein todetaan, olen julkaissut päähenkilöistäni vertaisarvioidut tieteelliset teokset; siis Filonista ja Clemensistä. Nämä ovat englanninkielisiä. Jälkimmäinen on juuri Helsingin yliopiston kirjaston taloudellisella tuella muutettu avoimeksi julkaisuksi, eli sen pdf on ilmaiseksi ladattavissa. Mitään artikkelia aiheesta ei ole työn alla.
Kirjoittajan maininta jälleensyntymisopin gallup-suosiosta Suomessa kaipaa korjausta: ”Jopa 15 % lukuja on saatu mitattua.” Todellisuudessa ev.-lut. kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen (s. 83) lukema on 24 %. Reinkarnaatioon uskovien osuudet vaihtelevat yli 70-vuotiaiden miesten 14 %:sta 18‒29- ja 50‒59-vuotiaiden naisten 31 %:iin. Muutkaan naisten ikäryhmät eivät jää kauas. Sukupuolten välinen selvä ero on mielenkiintoinen.
Eräs toistuva ongelma kirjoituksessa on erään tärkeän typografisen innovaation laiska käyttö: lainausmerkkien. Jos kirjoitus olisi yliopisto-opiskelijan essee, kirjoittaja saisi vakavaa palautetta plagioinnista. Siitähän on kyse, kun sanasta sanaan lainattua (tai vain aavistuksen muuteltua) tekstiä ei merkitä lainaukseksi.
Toinen palautteen aihe olisivat pitkät lainaukset ChatGPT:ltä. Sinänsä oikein ne on sellaisiksi merkitty; tekoäly siis on saanut sen kunnian, että sen sanomiset on pantu lainausmerkkeihin. Itsekin käytän keinojärkeä, mutta vain taustatyöhön ja ideointiin. Mihinkään mitä se väittää, ei voi luottaa, vaan kaikki on tarkistettava. Siksi artikkelissa harjoitettu pelkkä lainaaminen ilman kritiikkiä ja arviointia ei mielestäni ole hyvä tapa käyttää tekoälyä.
Hei, kommentoisin julkisesti tähän alle lyhyesti.
Nyt olen vapaa opetustöistä kesän ajan, joten ehdin paneutua tähän juttuun. Luin kirjoittamani kirjaesittelyn Ultra-lehdestä 8/2025. Kyseessä ei alun perin ollut missään vaiheessa artikkeli eikä essee (etenkään yliopistollinen). Kävin nyt läpi kirjoitukseni kohta kohdalta. Viittaan toistuvasti melko tarkasti joko kirjailijan sanomiin asioihin tai muihin asioihin. Muuta ainesta käytetään taustoittamiseen.
Kyseessä on helppotajuinen ja vaivattomasti lähestyttävä juttu Ultra-lehteen, ei siis essee, tutkimusseminaarin esitys tai opponointi tms. Olen väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistossa, ja nimenomaan en halua kirjoittaa tällaisia tekstejä akateemisella otteella. En voi käyttää vapaa-aikaani siihen, vaan ideana oli nimenomaan nopealukuinen esittely: ei akateeminen kirjoitus tai artikkeli.
Nämä ovat suuren yleisön tai ainakin rajatiedon suuren yleisön hyvin yleistajuisia kirjoituksia, myös maallikoille. Alleviivasin kohta kohdalta kirjoituksestani viittaukset joko Yli-Karjanmaan tekstiin / muuhun sisältöön. Muutaman tarkennuksen voisi aina tehdä, kuten aina mihin tahansa tekstiin, johon itse sokeutuu. Esimerkiksi olisin voinut tarkentaa: ”Toisinaan näkee kirjoitettavan siitä, kuinka…” (s. 29). Olisin voinut kirjoittaa huolellisemmin: ”Toisinaan näkee esoterian ja rajatiedon kirjoissa kirjoitettavan siitä, että…” (Kyse jälleensyntymisopin poistamisesta kirkon opista. Ei paikkaansa pitävä väite.)
Muutama retorinen kohta tekstissäni viittaa johdantona jossakin kappaleessa UT:iin. Lähde siis mainitaan erikseen, aivan kuten vaikkapa Malakian kirja. Jälleensyntymiskokemukset yleistin tässä populaarissa tekstissä noin 15 %, koska Kirkon tutkimuskeskuksella melko yksiselitteinen tai selkeä kyllä-vastaus on ollut noin 10 %:lla. Suomessa on ollut isompiakin lukemia 25 – 30 % asti, mutta tällöin se ei ole ollut vain selkeä kyllä-vastaus vaan todennäköisesti, ehkä, mahdollisesti -tyyppinen. Yleistin siis karkeasti. Toki nuoret enemmän uushenkisyyden tai henkisyyden myötä uskovat myös jälleensyntymiseen, mutta juttu oli nyt jo varsin pitkä lehteen, enkä voinut tässä eritellä asioita akateemisella tarkkuudella ikäryhmittäin.
Mitä tulee englanninkielisen artikkelin julkaisemiseen, mitä ennakoin. Tämä on lapsus ja oma mokani, koska kirjoitin jutun kesällä kesälomallani kesäkuussa, eikä minulla ollut tietoa kyseisestä kirjasta/artikkelikokoelmasta. En tiedä sen enempää, mistä on kyse. Ultra-lehti ei julkaissut juttua saman tien. Niputin yhteen nämä molemmat (Filon & Clemens), ja näistä ei ollut tiedossani yhteisjulkaisua. Julkaisuaikataulu ei mennyt yksiin jutun kirjoitusajankohdan kanssa.
Toivoisin, että jos kritisoidaan juttua, niin otetaan ensin yhteyttä kirjoittajaan ja otetaan selvää, miksi hän väittää niin tai näin. Onko jokin väärinkäsitys? Miksi hän väittää jotakin virheellisesti? Siksi haluan vastineeni julkaistavan tässä blogissa, jotta se on julkinen, koska keskustelu on haluttu aloittaa julkisella foorumilla.
Pidän vakavana asiana tätä kohtaa blogikirjoituksessa: ”Eräs toistuva ongelma kirjoituksessa on erään tärkeän typografisen innovaation laiska käyttö: lainausmerkkien. Jos kirjoitus olisi yliopisto-opiskelijan essee, kirjoittaja saisi vakavaa palautetta plagioinnista. Siitähän on kyse, kun sanasta sanaan lainattua (tai vain aavistuksen muuteltua) tekstiä ei merkitä lainaukseksi.”
1) KYSEESSÄ EI OLE YLIOPISTOESSEE, EIKÄ AIKAKAUSLEHTIJUTUSSA YLEENSÄ KÄYTETÄ LAINAUKSIA. 2) KYSEESSÄ EI OLE YLIOPISTOLLINEN ESSEE EIKÄ SEMINAARIESITYS TAI EDES LUONNOS SELLAISESTA. JUTTU ON JULKAISU ULTRA-LEHDESSÄ, JOKA ON RAJATIETOA JA HENKISYYTTÄ KÄSITTELEVÄ AIKAKAUSLEHTI: EI TIETEELLINEN JULKAISU TAI AIKAKAUSKIRJA. 3) PLAGIOINTI? KÄVIN LÄPI SEN, ETTÄ AIKA SELKEÄSTI ALOITAN LAUSEET, ETTÄ ”KARJANMAA MUISTUTTAA, ETTÄ… PÄÄTYY TOTEAMAAN, ETTÄ… KIRJOITTAA, ETTÄ…” JNE.
Myös akateemisessa tekstissä käytetään kuvailevaa tyyliä, jos selkästi viitataan johonkuhun kirjoittajaan tai kirjaan, eikä lainauksia käytetä jatkuvasti. Käsittääkseni Yli-Karjanmaan omassa kirjassakaan ei pelkästään siteerata vaikkapa Platonia, vaan kuvaillaan tämän ajatuksia.
En enää jatkossa kommentoi akateemista kirjallisuutta yleistajuisissa julkaisuissa. Kiitos tästä opista ja opetuksesta. Ja totta kai jokainen moka on omani, ja pahoittelen niitä julkisesti. Halusin kirjoittaa oman vastineeni tähän, jotta julkinen blogi näyttäisi molemmat näkökulmat.
Yleistys jälleensyntymiseen uskomisesta Suomessa olisi voinut olla paremmin ilmaistu/eritelty, ja olisin voinut olla tarkempi siinä, miten asiat ylipäätään esitän. Eksaktius on itsestäänselvyys, kun kirjoitan tietokirjoja tai akateemisia katsauksia. Tässä ei ollut sellainen kyseessä.
Kirjan Niin kauan kuin palaat maahan (2025) aihe on mitä mielenkiintoisin, ja kannustan edelleen ihmisiä lukemaan sen itse.
Minulla ei ole oikeastaan juuri lisättävää siihen, mitä alun perin kirjoitin. Tätä kuitenkin kommentoin:
”Toivoisin, että jos kritisoidaan juttua, niin otetaan ensin yhteyttä kirjoittajaan ja otetaan selvää, miksi hän väittää niin tai näin. Onko jokin väärinkäsitys? Miksi hän väittää jotakin virheellisesti? Siksi haluan vastineeni julkaistavan tässä blogissa, jotta se on julkinen, koska keskustelu on haluttu aloittaa julkisella foorumilla.”
Keskustelu tosiaan alkoi julkisella foorumilla, eli nähdäkseni Ultran palstoilla. Silloin sitä on luontevinta jatkaa julkisesti. Vertailun vuoksi: kuten tässä blogissa kerron, Ruusu-Risti-lehden arvioija otti minuun henkilökohtaisesti yhteyttä ennen arvion julkaisua, jolloin saatoin antaa palautetta eräistä väärinkäsityksistä ja epätarkkuuksista, ja lopputuote oli asiatarkkuuden osalta mallikas.
Siitä olen iloinen, että kirja on mielestäsi suosittelemisen arvoinen. Kiitos!