Voi hyvin julkaisi kesällä tehdyn haastatteluni syyskuun numerossa. Jonkin verran jouduin mukavuus- eli asiantuntemusalueeltani ulos toimittajan kysyessä mm. jälleensyntymisopin nykyisen, sinänsä aika huomattavan suosion syistä.
Haastattelu sai minut palaamaan vielä Kirkon tutkimusjulkaisuun Kirkko epävarmuuksien ajassa (2024), jonka lukuihin haastattelussa viittaan. En ollut aiemmin pannut merkille, miten pieni osuus suomalaisista sanoo uskovansa väitteeseen ”Jeesus sovitti kuolemallaan ihmisten synnit”: vain 26 %. Jälleensyntymisellä luku on 24 %.
Kummankin uskomuksen kohdalla sukupuolten ero on kiintoisa, mutta hyvin erilainen. Miehillä jälleensyntymiseen uskovien osuus vähenee iän myötä nuorimpien 23 %:sta yli seitsemänkymppisten 14 %:iin, kun naisten kohdalla iällä ei juuri ole merkitystä osuuden vaihdellessa välillä 27‒31 %.
Jeesuksen sovituskuolemaan uskomisen osalta taas miehillä ei ole selvää ikätrendiä, mutta muuten osuus vaihtelee suht paljon, 17 %:sta (40‒49-vuotiaat) 31 %:iin (70+). Naisilla taas on voimakas ikäsidonnaisuus: nuorimmista vain 15 % uskoo ajatukseen, vanhimmista 38 %. Näissä luvuissa ja niiden taustoissa olisi paljon kiintoisaa tutkittavaa.
Todettakoon vielä em. kahdesta uskomuksesta, että eniten tutkimani kristitty ajattelija, kirkkoisä Clemens Aleksandrialainen (n. 150‒215) uskoi tutkimukseni mukaan vain toiseeen, nimittäin jälleensyntymiseen. Käytän e-kirjana ilmaiseksi saatavilla olevassa tutkimusmonografiassani 37 sivua (jakso 3.5) tämän tematiikan penkomiseen yrittäen ymmärtää Clemensin näkemyksiä Jeesuksen rooleista. Häneltä emme tapaa ajatusta, että Jeesuksen kuolema itsessään vaikuttaisi pelastavasti. Clemens sanoo kyllä, että hän kuoli ”vuoksemme”, mutta tämä liittyy hänellä siihen, että Jeesus ylipäätään tuli maan päälle ihmisiä auttaakseen: hänen pelastava työnsä oli hänen elämänsä tarkoitus ja hänen kuolemansa syy.
Myös suomenkielisessä tietokirjassani käsittelen teemaa n. 11 sivun verran jakson 4.11 lopussa.