Helsingin Sanomat julkaisi 28.7.25 verkkosivuillaan ja printtilehdessä 30.7. haastatteluni (maksumuurin takana) otsikolla ”Suomalaistutkija: jälleensyntymisoppi oli osa varhaista kristinuskoa”. Juttu on sen verran lyhyt, että muutama täydentävä pointti on paikallaan. Olen siis Helsingin yliopiston dosentti, alana varhainen juutalainen ja kristillinen kirjallisuus. Clemens Aleksandrialaista koskevan tutkimukseni oli Suomen Akatemian rahoittama.
Mainintaa Clemensin harjoittamasta rivien väliin piilottamisesta ja lukijan hämäämisestä perustellaan jutussa Clemensin lausumalla, että hän sanoo piilottaneensa ”totuuden siemenet”. Näin hän tekee. Mutta asia ei jää yhden maininnan varaan, vaan hän mm. suorastaan luettelee erilaisia harhaanjohtamisen tekniikoita, joita käyttää:
Toisaalta on myös asioita, joista teokseni puhuu vihjaten. Joistain se puhuu asian vierestä, toiset se vain mainitsee. Se yrittää puhua huomaamatta, paljastaa peitettynä ja osoittaa asioita sanomatta mitään.(Stromateis 1.1.15, oma käännökseni)
On myös olennaista, että jälleensyntymisoppi sopii erittäin hyvin Clemensin näkemyksiin ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta. Tätä yhteensopivuutta analysoin kirjani Niin kauan kuin palaat maahan sivuilla 238‒276.
Lisäksi haluaisin sanoa tulokseni merkityksestä, että se auttaa uudella tavalla ymmärtämään kristinuskon perinteistä nautintokielteisyyttä: historiallisesti katsoen ruumiillisten nautintojen rajoittamisen taustalla on myös platoninen tavoite vapautua jälleensyntymisestä. Platon oli hyvin tärkeä monille varhaisille kristillisille ajattelijoille. Jälleensyntymisoppi jäi klassisen kristinuskon ulkopuolelle, mutta Clemens yhdisti sen Jeesuksen ratkaisevaan rooliin pelastajana.
Paluuviite: Ville Mäkipellon arvio kirjastani Vartijassa – Liha ja logos