Avasin Helsingin yliopiston sivuille englanninkielisen tutkimusblogin. Välittömänä ideana on kyetä julkisesti reagoimaan uudemman tutkimusmonografiani saamiin arvioihin samaan tapaan kuin olen tässä blogissa ruotinut suomenkielisen kirjani saamia kritiikkejä. Helmikuussa ilmestyi Vigiliae Christianae -lehden ennakkoartikkelina Harvardin yliopistossa työskennelleen pitkän linjan Clemens– ja Filon-tutkijan, Annewies van den Hoekin arvio, johon sain nyt kirjoitettua pitkähkön vastauksen.
Arvostan kriittistä keskustelua, ja tulisin ihan mielelläni pistetyksi lujille. Van den Hoekin arvio on kuitenkin tässä suhteessa pettymys. Toki oli mukava lukea, että hän arvostaa paneutumistani, ”usein oppineita ja hyvin perusteltuja” havaintojani sekä sitä, miten kyseenalaistan vallitsevan konsensuksen ja annan uutta potkua tutkimukselle. Itse lopputulokseni ‒ että Clemens hyväksyi jälleensyntymisopin ‒ suhteen hän jää epäilevälle kannalle, mutta valitettavasti hänen perustelunsa jäävät kovin heppoisiksi, eikä niiden kumoaminen (omasta mielestäni!) tuota erityisempiä vaikeuksia.
Van den Hoekin yleisongelma tutkimukseni osalta on Clemensin esoterismille antamani suuri painoarvo. Kuten kirjoitan vastauksessani, olin alusta lähtien tietoinen ongelmasta, että rivien välistä lukeminen voi muuttua mielivaltaiseksi ilman tiukkaa kurinalaisuutta. Juuri siksi korotan tieteellisen menetelmän ytimenä pitämäni havaintoja selittämättömät teoriat hylätään -periaatteen niin suureen arvoon ja toivon eläneeni sen mukaan.
Tarkempaan syyniin van den Hoek ottaa kaksi Clemensin tekstiä, joista toista käsittelen myös suomenkielisessä tietokirjassani s. 214‒217 (Basilideen näkemys marttyyriudesta jumalallisena rangaistuksena). Kummassakin hän näkee Clemensin vastustavan jälleensyntymisoppia. Mutta voi. Molemmissa tapauksissa hänen vahvin argumenttinsa on sama ja heikko, nimittäin että kreikan pros + akkusatiivi -rakenne tulisi tulkita negatiiviseksi, vaikka se voi olla myös neutraali. Toisin sanoen ei pitäisi kääntää kuten teen suomenkielisen kirjani sivulla 216: ”Näitä oppeja paholaisesta ja reinkarnaatiosta kommentoidaan sopivan hetken tullen”, vaan ”näitä paholaista ja reinkarnaatiota koskevia oppeja vastaan argumentoidaan sopivan hetken tullen”. Syistä, jotka ovat liian yksityiskohtaisia tässä käsiteltäviksi mutta jotka löytyvät vastauksestani hänelle, moni asia puhuu hänen tulkintaansa vastaan.
Olen tavannut van den Hoekin joitain kertoja ja oppinut arvostamaan häntä ja hänen tutkimustaan. Lähetin hänelle linkin vastaukseeni. Hän kiitti ja toivotti menestystä työlleni, mutta ei näytä aikovan jatkaa keskustelua. Joka tapauksessa tieteen piirissä on aina niin mukava havaita, että asioista voidaan väitellä ja toisen voidaan sanoa olevan väärässä ilman että sitä otetaan henkilökohtaisesti. Poikkeuksena ovat henkilöön käyvää kritiikkiä esittävät ja jopa toisia solvaavat tutkijat. Heitäkin valitettavasti on, mutta vain pieni vähemmistö.